Istupa vähän tuulettimen alle niin katsotaan mitä nyt tapahtuu.

Lämmintä pukkaa... Ei niin paljon kuin aiemmin, mutta lämmintä silti. Linnut laulaa ja voi herranjumala mikä määrä sääskiä on sikissyt ilmaan. Vanhempien takapihalla ei kehtaa kauaa olla kun syödään elävältä. 

Mutta tärkeimpään asiaan. Laihduttaminen on edennyt ihan kivasti. Kohta on siis reilut kaksi viikkoa takana kun pistin taas turhat hiilarit hyllylle ja aloin syömään pienempiä annoksia paljon parempaa ruokaa. Minähän siis noudatan tätä ns. "vähähiilihydraattista" dieettiä elikäs VHH:ta. En kutsuisi sitä kuitenkaan dieetiksi, enemmänkin elämäntapamuutokseksi. Muutokseksi sen takia, että mikälisikäli saan painon putoamaan ihanteeseen tällä, ja pystyn olemaan tällä ruokavaliolla, en aio palata entiseen hiilarimössön puputtamiseen enää koskaan. Ei enää satoja grammoja valkoista riisiä, ei enää pelkkää makaronia ketsupilla, ei vaaleata pullaleipää jonka ravintoarvo on lähes nolla. Riisien, pastojen, leipien yms. määrä vähenee huomattavasti, ja niiden laatu paranee täysjyvään, moniviljaan ja kaikkeen mikä kuulostaa terveelliseltä. Pääenergia otetaan proteiinista ja kaikkea tähdittää moninaiset salaatit. Eräs kerta kun äitee teki kanakastiketta, niin korvasin riisin pilkkomalla lautaselle puoli kurkkua, ja hyvin korvasi riisin. Ei se siihen samaan yltänyt, mutta oli sen verran hyvä korvike, väistin samalla monen kymmenen gramman hiilaripaukun sekä vähensin kaloreita. 

Leivätkin minulla on tätä nykyään reissumiestä ja jälkiuunileipää sekä ruisleipää, ei enää vaaleata paahtoleipää jonka päälle sipaistaan voita ja hymyillään. Olo on ihan ok. Väsytä ei enää niin paljon kuin mitä esimerkiksi puolitoista viikkoa sitten. Silloin minulla oli vielä se päikkäriaika, eli piti nukahtaa yöunien päälle vielä päiväunet. Olen tehnyt tämän kerran ennenkin, joten tiedän ennestään etten tarvitse tällä ruokavaliolla päikkäreitä, koska yleinen virkeystasoni on sen verran hyvä. Viimeksi kusin tämän, syynä oli ne kuuluisat lääkärikäynnit ja mahdollisen syövän etsimiset... Jos luette aikaisempia höpötyksiäni niin siellä palautuu mieleen paremmin, mutta lyhyesti: Paino oli 90-100kg välissä, sitten tuli pallit kipeäksi, sitten joutui lääkäreille, sitten tuli stressi, ahdistus, unettomuus, jonka seurauksena meni sitten ruokavalio päin prinkkalaa ja prinkkalaan jäikin. Kun havahtui vähän kuin unesta niin huomasi että painaa 134 kiloa eikä silloin enää hirveästi naurattanut. Nyt yritetään uudestaan kohti 100 kilon maagista rajaa, jonka jälkeen lähdetään tekemään töitä että pääsen sinne missä olin laihimpana, eli 90,3kg, jonka jälkeen yritetään alittaa 90 kiloa joka tarkoittaa sitä että painaisin sen verran ensimmäistä kertaa sitten 7-luokan. 

Tästä olisi kohta suunta kaupoille, pitää varautua juhannusta varten. Juhannuksesta odotan hyvää makkaraa ja täytettyjä herkkusieniä, voi pojat! Mutta näillä mennään ja tähän tahtiin, nähdään taas toisten kun tiemme kohtaavat.