En ikävä kyllä päässyt tänään fyysisesti paikalle, mutta tässä olisi kirje luettavaksi ja kenties jaettavaksi. Tässä kirjeessä käyn lyhyesti läpi mitä meinaan tulevaisuudessa tehdä. Ihan näin elävässä elämässä mutta myös blogissa.

"Miettiessäni tulevaisuuttani eräänlaisena käsikirjoituksena ahdistun usein. En ajattele sitä mielelläni, en siksi että pelkäisin etten saa mitään aikaan, vaan sen takia että tekisin jotain mistä en pidä. Elämästä nauttiminen, tietylainen hedonismi on ollut aina läsnä elämässäni, sen näkee mukavuudenhalusta, sen näkee vyötäröstä. Siitä huolimatta silkka järki tai sen rippeet huutavat, että pitäähän sinulla hyvä mies olla jotain mistä pitää kiinni ja mihin tähdätä. Siispä minulla on hyvin strateginen sotasuunnitelma:

Tällä hetkellä tilanne on se että pyörin omassa kaupungissani eräänlaisen työnhakupaikkavalmennuksen kaltaisessa toiminnassa, jossa pari yli-innokasta tyyppiä sysäilee suuntaan jos toiseen. Kaikkeen minua ei houkuta mutta joihinkin sitäkin enemmän. Työharjoittelu-sanaa käytettiin myös, en pidä siitä, en halua lähteä tekemään mitään mistä en pidä 9€ päivä ja leikkiä että olen motivoitunut ja nautin. Varsinkin koska työnantajat käyttävät tätä vain hyväkseen eivät koskaan edes harkitsekaan, että palkkaisivat jonkun kesähessun joka saa työstään vähemmän palkkaa kuin Thaimaalainen marjanpoimija. Tänä kesänä ajattelin auttaa kaveria remonttihommissa, se on päällimmäisenä mielessä mikäli sikäli töitä ei ilmesty porstuaan. Tämän jälkeen, jos edelleenkään työmarkkinoilta ei mitään kuulu, lähden vaikka jakelemaan lehtiä. Tienaisin tällä rontisti sen verran, etten menettäisi valtion minulle auliisti suotua tukea, mutta siitä huolimatta kuukaudessa jäisi käteen muutakin kuin lämmin tuulahdus. Tällä hetkellä elämä on aikamoista kädestä suuhun elämistä, siihen on jo tosin tottunut vaikka välillä ärsyttääkin. Mutta se siitä, mitäs blogiin?

Blogiin on tarkoitus tulla joitain linkkejä tulevaisuudessa. Pistin esimerkiksi yhden linkin joka vie sinut sivulle, josta saa itsellensä säätää mielekästä taustahälinää. Löytyy kaikkea tuulesta ja leirinuotiosta aina ukkosen jylinään asti. Jostain syystä joku näköjään pitää rentouttavana myös kahvilan hälinää, sillä siellä on mahdollisuus sellainenkin taustahäly lyödä päälle. Itse tietenkin pistin heti roihuavan leirinuotion äänen päälle ja kahvilan taustalle, ja hekotin tuolissani varmasti pari minuuttia niin että kaksoileuka väpätti. Omistan hyvin erikoisen huumorintajun. Tänne olisi tarkoitus myös joskus kopioida vanhoja tekstejäni, joita olen elämäni ja vuosieni varrella kirjoitellut. Siinäpä se suurinpirtein oli. Palaamme taas näihin kuviin ja tunnelmiin seuraavassa osiossa!"

Toivottavasti jaksoit lukea kirjeen loppuun asti. Minä kiitän ja kuittaan ja painun taka-alalle, itse asiassa vien vanhoja lihoja isäni koiralle murkinaksi.