Istapaha hetkeksi kankullesi, niin puhutaan siitä kuinka useasti uksini aukaisen.

En ole mikään maailmain ahkerin bloggaaja, tiedän sen jo. Ai mistäkö? Ei tämä ole ensimmäinen blogini. Aikoinaan minulla oli blogi tällä samaisella sivustolla, mutta se jäi sitten kaikkien tapahtumien johdosta pimentoon, kun aloin mennä uuteen blogipaikkaan, jossa asioiden piti olla paremmin. Vanhassa blogissani riitti itkuvirttä ja valitusta sekä pahan olon purkamista, uudemmassa myöskin, en epäile että tämäkään kaikelta säästyy. En kuitenkaan toisessa blogissa viihtynyt hirvittävän kauan aikaa, kirjoittelin sinne joitain asioita ja juttuja, varsinkin siitä kuinka painoni tippui hurjasti. Petettyä kuitenkin itseni ja annettua painon juosta suuremmaksi kuin koskaan, lakkasin käymästä siellä. Nyt olen täällä, uusine ajatuksineni ja mietteineni, kulkemassa pitkin elämän virtaa.

Ajattelin että kirjoittaisin blogia vähintään kerran viikossa. Näin alussa jaksan varmasti kirjoitella tuon tuostakin mitä ajatuksia ikinä päähäni pälkähtääkin.En aio kuitenkaan tehdä tästä itselleni mitään pakkorakoa johon on pakko tulla kirjoitamaan vaikka sanottavaa ei olisikaan.

Mitäs tähän päivään? Kuuma kuin saunassa. Ikkuna ollut 25 astetta lämmintä ja sisäilma hipoo infernaalisia lukemia. Olen majoittunut tuulettimen alle ja koneella istuminen ja kirjoittaminen on läskille tuskaa. Ainoa hyvä puoli helteessä on se, ettei tee mieli syödä niin paljoa, joten se on plussaa (sisältää vitsin) Mutta katsomme mitä huominen tuo tullessaan, ehkä sateita, jopa viileyttä.

Oveni on auki jotta voit lähteä koska haluat ja tulla koska haluat.