Voi pojat ja veljenpojat! Hakemukseni lehdenjakajaksi poiki sitten pienen paikan postimies-Patena, ja hermot ovat melkein riekaleina. Monesti jännitän kaikkea uutta, eipä tällainen uusi työ ole sen kummallisempi, ressiä riittää. Mistähän aloittaisin tämän purkamisen...

Ensinnäkin, kun menin paikan päälle niin sain työkseni paljon vähemmän kuin mitä olisin odottanut. Tai oikeastaan palkan osalta vähän, työn määrältä ehkä paljolta kuulostavan määrän. Halusin tähän hätään tienata 300 euroa jottei tarvitsisi elää kädestä suuhun, sain jakeluideni perusteella määrän joka kattaisi alta 200 euroa. Sain kartan jossa alue oltiin vedetty mustalla ympäri, koita siinä sitten pähkäillä. Asuinpaikat olivat kuin labyrinttejä, kuin puun oksien perusteella rakennettuja katuja siellä täällä, ja sieltä minun tulisi löytää jokainen siunaama postilaatikko johon mainokset törkkään. Koko homman päälle tulee siis vielä satojen mainoslehtien lajittelu valmiiksi kuljetettaviin ja jaettaviin pinkkoihin. Odotan lauantaita hikikarpalot otsalla kimallellen, ja mietin että mitäköhän siitäkin tulee.

Muuten olo on suhteellisen positiivinen, koska jos ensimmäiset kaksi "piiriäni" osoittautuvat suhteellisen helpoiksi pienen opettelun jälkeen, voin ottaa ehkä lisää ja saada siitä tienestini nousemaan sinne haluttuun määrään. Saa nähdä, ahdistaa hiukan ja mietityttää, epäilyttää, kaduttaa ja sitä rataa, mutta saa nähdä. Palaillaan varmasti viikonlopun jälkeen siihen miten keikka meni ja olenko valmis ja lyömään hanskat tiskiin vai muuttuiko mieli positiivisempaan suuntaan.