Mikä siinä on, että jos ihminen on omasta vapaasta tahdostaan yksin, tämä on friikki? Minkä tähden minä joudun selittelemään tuttavilleni sitä, että kapakassa ollessani haluaisin ennemmin viettää aikaa ystävieni kanssa kuin jahdata naisia koko illan? Minä tykkään elämästäni suhteellisen kivasti. Minä en halua että se järkkyy kovinkaan paljoa tästä, koska tässä hetkessä olen onnellinen. Aamuisin pystyn heräämään ja silloin tällöin, kun yhteiskunnan kuristuspanta ei ahdista kovasti, tuntemaan jotain mitä voidaan sanoa onneksi. Auringonsäteet puskevat ikkunasta sisään ja valaisevat huoneen, kun keitän ison motillisen kahvia, pistän taustalle soimaan musiikkia josta pidän ja vain olen. 

Joskus kaipaan todella niitä aikoja kun oltiin teinejä ja vailla huolta. Oli sellainen pieni väli jossa parisuhde ei niinkään ihmisiä kiinnostanut, vaan mukaan oli tullut alkoholi joka tähditti monen illan kulkua. Parisuhteita kyllä oli, mutta hyvin vähän. Silloin lähdimme jätkäporukalla paikallisen kylän laavulle istumaan, teimme sinne nuotion ja joimme olutta lasipulloista nauraa räkättäen, tietäen että kesän jälkeen oli vain tiedossa samat vanhat naamat koulussa. Silloin elämää eikä tulevaisuutte varjostanut verho jonka taakse ei nähnyt, sitä minä kaipaan. Kun nykyään liitymme tuttujemme kanssa yhteiselle illalle, emme enää istu siinä huolettomina jätkinä nahkarotsit niskassa. Istumme siinä joko vaimojemme tai avovaimojemme kanssa, mieli siinä mitä tekee, miten voi tehdä, miksi tekee, miten lapset voivat ja miten eläimet voivat. Olemme vanhoja, tai ainakin paljon vanhempia kuin ennen.

Yhteiskunta katsoo minua kulmiensa alta koska en ole osa normia. En pidä tienaamista suurena merkityksellisenä asiana. En pidä työtä ihmisen elämän tärkeimpänä asiana, vaan pidän elämää tärkeimpänä. Minä kannatan sitä että sinä olet elämässäsi onnellinen, ja minä olen paha tyyppi? Mikä minussa sitten on niin helvetillisesti mennyt vikaan? Sekö että nautin aamuistani eikä maanantaikaan tunnu niin ahdistavalta? Sekö että pistän kavereiden kanssa vietetyn ajan etusijalle ja en ole kiinnostunut naisten perässä juoksemisesta? Kai minussa sitten jotain vikaa on, ja niin olkoot. ylpeydellä kannan ne viat mukanani, sillä tämä on minun elämäni.