Joo tervetuloa taas matalaan majaani ja sitä rataa. Terve ollaan mutta voimat ovat vähän poissa. Istahda alas niin rupatellaan, saisiko olla kahvia? No se on ikävä kyllä lopussa mutta kraanasta tulee haaleaa vettä.
 

Noniin, terve ollaan taas. Antibioottikuuri teki jäynät ja kepposet vatsalle ja toinen viikko kuurista vietettiin vessassa, niin että vähän kuin jotain söi niin mahalaukku heitti kuperkeikkaa. Se on onneksi nyt helpottanut, ja olo on suhteellisen normaali. Jatkan siis kaikessa rauhassa työttömän arkea ja mietin että mitäs sitä nyt. Sain soiton tänä aamuna sieltä vanhasta samasta duuninhakupaikasta, jossa kyseltiin että mitäs olen tehnyt sen postinjakohomman eteen. Vähän jopa naurahtaen sanoin että se oli ja meni. Sen jälkeen tuli ehdotus että voisin lähteä johonkin hankkeeseen mukaan mikä tarvitsee "nuoren ääntä", kysyin että enkös minä ole vähän liian vanha jo tähän, että eikö tähän pitäisi jotain oikeasti nuorta lähteä hakemaan. Sain vastaukseksi että olen kyllä kohderyhmää. Saa nähdä, pitää soitella sille hankkeen vetäjälle ja kysellä että mistä on oikein kysymys. Olen toki ennenkin toiminut nuorten äänitorvena, mutta jotenkin jännästi tuntuu nyt siltä että minun olemassaoleva tai olematon "asiantuntijuus" ei sopisi tähän rakoon nyt.

Pikkuveljeni kanssa keskustelimme taas jälleen kerran päässämme muhineesta yrittäjyydestä. Ensiksi pitäisi kyllä hankkia niin mittava määrä tietoa eri asioista, ennen kuin uskaltaisi liikahtaa oikealle tai vasemmalle. Enemmän huolestuttaa asiassa olevat takaovet sekä poistumistiet, mikäli kaikki kusee kintuille. Veljeni asuu vielä vanhempien luona, joten hänellä ei sinällään ole vaaraa vaikka yrityksen epäonnistuessa rahavirta katkeaisi, toista se on minulla jolla on asunto, vuokrat, auto ja muut laskut hoidettavana. Epävarmuutta, epävarmuutta, huolia ja murheita, siitä on pieni elämä tehty. Nyt aion antaa ajatusten vähän aikaa muhia päässäni ennen kuin teen yhtikäs mitään.