Syksy alkaa olemaan pitkällä, pakkasta yöllä ja mitälie outouksia. Tällä hetkellä yritän saada autoa katsastuksesta läpi, jonka jälkeen pureskelen kynsiäni ja mietin että pitäisikö satsata uusin talvirenkaisiin vai mennäänkö vanhoilla. On se tämäkin hommaa aina. Nyt en ole vähään aikaan jaksanut sylkeä työrintamallekaan päin, ei vain riitä motivaatio siihen kun pitää yrittää tätä elämäntaparemonttia pitää yllä, tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta satsata nyt useaan paikkaan yhtä aikaa.

Sanotaan aina että "ethän sie tee muuta kuin istut kuinka sie voit olla koko ajan väsynyt?" Kun se ei mene ihan niin, että tässä vain istutaan ja ollaan. Elämä on todella ahdistavaa kun tiedät että sinulla on koko ajan silmät niskassasi. Ei tämä tunnu vapaalta elämältä vaan tämä tuntuu enemmänkin vankilalta. Tiedän tasan tarkkaan että jos tähän lyödään vitusti paineita lisää, niin silloin romahtaa elämäntaparemonttini. Fyysisen kunnon mukana rapistuu myös henkinen ja kohta ollaan taas lähtöpisteessä missä oltiin vuosi sitten. Tuntuu että yritän jotenkin elämässä rakentaa jotain kuvitteellista hiekkalinnaa, mutta jos yritän tehdä toista tornia ennen kuin toinen torni on valmis niin kumpikin vain romahtaa. Tämä tuntuu vähän kuin yrittäisi kuivasta hiekasta rakentaa linnaa. 

Noh, kyllä se tästä kaiketi. Harmittaa vain kun pitää lähinnä lusmuta ja suljuta koko ajan että saa olla ns. "rauhassa". Työvoimatoimistoa kun ei kiinnosta paskan vertaakaan se, jos selitän että tarvitsen aikaa elämäntaparemonttiini joka tukisi fyysistä ja henkistä jaksamista. He vain tuijottavat papereihinsa ja haluavat pistää rastin ruutuun että minut on "hoidettu" pois päiväjärjestyksestä, eli joko saatu töihin tai johonkin muuhun toimintaan joka ottaa minut näennäisesti pois työttömien listalta. Tätä se kait yhteiskunta tänä päivänä sitten on, numeroiden pyörittämistä ja listoihin katsomista yksilöitä näkemättä. 

Pari kiloa vielä pois niin ollaan kohta alle 120 kilon miehiä, se on positiivista! Tällä viikolla tuli kaveri käymään joten nyt ollaan vähän vedetty viikko alle penkkien, mutta nyt taas itseä tänään niskasta kiinni ja pitkä hyvä viikko kohti perjantaita, niin voi käydä katsomassa ettei ole paino noussut. Hiljaa hyvä tulee, joku huusi aikoinaan.