Ilokseni voin todeta että painon putoaminen on pysynyt lähes tappavan tasaisena. Olen saanut käytyä puntisalilla, mutta myös aina tuon tuostakin hilpaistua lenkille. Syömisen kanssa ei ole isoja ongelmia ja painokin muistutti siinä olemalla perjantaina 118.2 kilogrammaa. Olen pienen askeleen päässä siitä että on 20 kiloa pudonnut, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Siltikin nyt huokaillaan toisen vaivan kanssa, kärsin nimittäin pukamista tällä hetkellä, tai siis ainakin oletan että ne ovat pukamat, sillä mielenihän totta kai heti sanoo että siellä on kolmetoista eri syöpää ja lepra. Istun tälläkin hetkellä tietokonetuolilla pehmeän tyynyn päällä ja toivon ettei tarvitsisi mennä lääkäriin tämän kanssa. En kestäisi ajatusta siitä että persuksilleni alettaisiin tekemään jotain operaatiota ja sitten pitäisi pehmusteet hanurissa kulkea viikkotolkulla. Mutta jos ei tämä parane itsehoidolla eli voiteiden lotraamisella niin ei kait se auta kuin hattu kourassa lääkärin pakeille sitten. 

Maaliskuu lähestyy uhkaavasti, se myös tietää sanoa että kohta pamahtaa mittariin 26 ikävuotta, ja 30 kriisi meinaa tulla jo kutsumatta sisään. Haukon happea ja rasvaan peppua, sillä mennään nyt tällä hetkellä, eiköhän sitä kohta pysty taas istumaan normaalilla tuolilla minuuttia pidempään ilman kuolemaa.