Viimeksi kun päätin ja julkaisin blogikirjoitukseni, suljin selaimen, poistuin koneelta ja kävin kaupassa. Kun tulin takaisin oli kulunut yli kuukausi. Lievä ahdistus rinnassa siitä kuinka nopeaa aika juoksee enkä minä ehdi perään.

Painon kanssa menee suht ok. Sain joulukilot karistettua tuossa ja tänä aamuna paino oli tasan 119 KG, joka tarkoittaa sitä että enää vähän päälle 6 kiloa matkaa -20 kilon maalitolppaan. Olen tähän tyytyväinen. Töitä ei ole kuulunut, olen pistänyt hakemuksia mutta koskaan ei kuulu mitään, ja jos kuuluu niin tulee vastaukseksi vain "Ei."

Olen jopa yrittänyt AINA tehdä persoonallisen hakemuksen. En vain copy-pasteta hakemusta vaan kirjoitan aina uuden ja yritän kuulostaa kiinnostavalta, silti ei tärppää. Joku ehdotti että pitäisi hakea töitä toiselta paikkakunnalta. Noh, muuten kyllä mutta mielenterveyteni romahtaisi välittömästi jos joutuisin muuttamaan kaupunkiin jossa en ketään tunne. Tälläkin hetkellä se että vietän kaksi päivää yksiössäni omien ajatuksieni kanssa saa minut niin hajalle, että sitten vietän vähintään viikon vanhemmillani jossa minulla on aina juttuseuraa. Ironisinta tässä on se, että minua vistottaa ihmisten seurassa oleminen, paitsi tiettyjen ihmisten. Pitäisi varmasti kohta hyppiä takaisin nuppilekurille jotta saisi jotain järkeä tähänkin elämään. En vain tiedä... Pelkään että kun päätän tämänkin kirjoitukseni ja painan "Julkaise", niin kohta huomaan että kesäkuu on jo käsillä. Elän taas kolmenkympin kriisiä, 25-vuotiaana, jippajei.