Noniin takapuoli on nyt taas kunnossa. Pakko sanoa että oli tuskien taival ja söin tuossa 10 päivää antibiootteja, mutta nyt vain toivotaan ettei mene uusimaan. Ensi viikon perjantaina, eli n. viikon päästä tästä olisi sitten työvoimatoimistoon aika siihen lakisääteiseen keskusteluun josta ne ovat puhuneet jo jonkin aikaa. Saa nähdä mitä tästäkin tulee... pelkään ihan tahallani pahinta, että pistävät minut jonnekin haista-vittu-kurssille joka ei tee mitään mutta koska minut pitää saada pois listalta niin sen tekevät. Kuulin että kaupungilla on avoimia puistotyön tekijän paikkoja vapaina, mietin minuutin että pitäisikö hakea, sitten muistin että olen fyysisesti aika rajoittunut tekemään asioita kuten kyykkiminen tai liikkeet jotka rasittavat alaselkää. Voin siis kuvitella että olen hyvä apu puistotyössä jossa en pystyisi tekemään muuta kuin ajamaan nurmikkoa. 

Positiivisena uutisena että nyt olisi 2,5 kiloa matkaa siihen -20 kilon maalitolppaan. Olen tyytyväinen. Nyt vain koko ajan pelkään että joudun pakon edessä jonnekin lähtemään jonka seurauksena ahdistus ja stressi rupeaa taas painamaan jonka takia alan taas syömään miten sattuu ja kaikki tämä saavutettu valuu kankkulan kaivoon. Noh, ei pitäisi maalailla piruja seinille, mutta kun muuten ne ovat vain niin mielisairaalan valkoiset. 

Tänään luvassa maissintähkää illalla ja sitten taidan istua ja katsoa Family Guyta, uusi tuotantokausi saapui siihen Netflixiin joten mikä jottei, siinä kuluu aivot narikassa tunnit kun ei ole mitenkään haastavinta komediaa tämä sarja. Tuulta päin ja niineespäin... Luultavasti kuulette minusta sen jälkeen kun olen työkkärin pakeilla käynyt ja sitten tunteiden myllerryksessä, joko raivon, surun, epätoivon tai helpottuneisuuden kynsissä tulen tänne.