Jaa se on taas jonkin aikaa kun viimeksi istuin koneen äärelle blogikirjoituksen merkeissä. En tässäkään vaiheessa meinaa ottaa mitään pitkää esseetä, kunhan nyt vain merkitsen tähän kuulumisia sekä tapahtumia. 

No nyt tuli perjantaina - 20 kilogramman maalitolppa otettua kiinni. Paino oli hurjat 114,4 ja sain merkitä ylös muistiin kahdenkymmenen kilon pudotuksen. Nyt suunta on vain ylöspäin, tai siis alaspäin mutta ylöspäin menevällä tavalla. Seuraava maali tuleekin siellä -30 kilogramman paikkeilla, josta on enää pieni rykäisy siihen että alitetaan se maagisen 100 kilogramman raja. Mutta se pitää nyt ottaa ajan kanssa ja maltilla kiinni. 

Töitä ei ole kuulunut eikä näkynyt. Työnhakuyritykseni paikallisen puhelinliikkeen myyjäksi katkesi siihen että sieltä ei tullut kaikessa yksinkertaisuudessan minkäännäköistä vastausta. Nyt pitäisi tässä lähipäiviän soittaa jonnekin uuteen työhankejuttuun ja kysyä mitäs ne oikein siellä veivaa. Pitääköhän tässä sitten lähteä jonnekin työkokeiluun vai pitääkö lähteä kurssille vai pitääkö kaivaa nenää ja samballa vetää itsensä taas takavasemmalle. Opiskelemaan voisi ehkä kohta taas lähteä, sitä kun ne siellä kerta jankuttaa. Alkaa vain heti opiskelusta puhuessa kuumottamaan jo valmiina oleva kymppitonnin opintolaina. Mutta ei kait siinä auta jos ei auta.

Nyt vain etiäppäin pelonsekaisin tuntein. Ehkä tämä joskus tästä vielä selkenee tämä tilanne, jos ei niin sitten katsotaan että lähdetäänkö takaisin mielenterveyspolin asiakkaaksi.