keskiviikko, 4. syyskuu 2019

Hampaat kuin syksyn lehdet

Jaahas, se olisi syksy taas, näin joutilaana aikana voisin tännekin taas kirjoitella. Työt jatkuvat vuoden loppuun asti, olen tästä erittäin tyytyväinen. Asia ei ollut todellakaan varmaa, vaan sanottiin, että rahatilanne on nyt niin, että pakko lopettaa jo, mutta eipä sitten ollutkaan näin. Vähän tunteja vähemmäksi, niin sain pitää paikkani töissä vuoden loppuun. Tämä on mukavaa niin CV:nkin kannalta, kuin ihan rahatilanteenkin kannalta. Vaikka tunteja ei olekaan enää kuin 60-70%(?), niin lisien takia tienaan silti paljon enemmän, kuin työttömänä ollessa. 

Kipujen osalta tilanne on pysynyt suht. maltillisena, mutta silti aika muuttumattomana. Nyt pääsen vähän tarkempiin tutkimuksiin tuon häntäluun kanssa, joka on ollut kroonisesti kipeä 1,5 vuotta. Aikovat tähystää lyhyttähystimellä, ja etsiä kanavaa persiistä, että olisiko aiheuttaja mätäpaise joka on pesittynyt johonkin päin. Itse epäilen samaa, mutta saa nyt nähdä. Jos tähystyksessä ei nähdä mitään, niin sitten päästään magneettikuvaan, jossa viimeistään löydetään syypäät. Olen aikalailla tyytyväinen tähän, että asialle vihdoin aletaan tekemään jotain. Olen myös iloinen siitä, että kyseessä on paksusuolen loppuosan tähystys, eikä kokonaisvaltainen suolisukellus, koska se ei ollut kyllä mitenkään mieltä ylentävä kokemus. Kuitenkin perinteinen tyhjennys pitää suorittaa, joten huomisesta alkaen pitää keventää ruokavaliota ja välttää kaikkea mikä tarttuu suoleen, ja sitten loppuviikosta pistää vatsan sisältö uusiksi.

Se on aina ihan kivan kevyt tunne, kun olet tyhjentänyt itsesi. Pitää ottaa huvikseen paino sitten. Painosta puheen ollen, sain taas pari vk. sitten kiinni painonpudotuksesta. Löysin erittäin kätevän puhelin aplikaation, jolla pystyn merkkaamaan ja seuraamaan kaloreita. Ajattelin, että jos se puhelin kulkee muutenkin aina mukana, niin tämähän on erittäin hyvä asia. Nyt ei tarvitse paperille duunata kaloreita aina, vaan pystyt pistämään ne sinne, ja lisäksi koko ohjelma sisältää valtavan tietopankin, jossa on kaikki valmisruoista pikaruokaloiden aterioihin asti. Tämä auttaa todella paljon, sillä ei tarvitse kuin naputella ruoka-aineen nimi, niin se löytää sinulle useita eri vaihtoehtoja, joista valitset sitten sopivan. 

Että näillä sitten mennään. Katsellaampa taas sitten lähempänä joulua, miten meneepi. Vuoden loppuun asti tosiaan työt jatkuu, sitten siirrytään takaisin työttömien riveihin, vai siirrytäänkö? Ehkä planeetat osuvat oikeaan, ja saan jatkaa? En usko, mutta toivotaan parasta. 

sunnuntai, 10. maaliskuu 2019

Ma vanhenen

Kohta tulla jolkottaa ikänumero 28, sehän tarkoittaapi sitä, että enää pari vuotta kolmenkympin kriisiin. Tänne kirjoittelin viimeksi joulukuussa näköjään. Tilanne ei sinällään ole muuttunut, töissä olen, töitä teen. Sain vähän enemmänkin tunteja, olen siitä erittäinkin tyytyväinen. Saan nyt tienattua sen verran, ettei tarvitse jatkuvalla syötöllä olla työkkärin kanssa tekemisissä, voin niille niinsanotusti pitkät heittää, ja tehdä omia itsenäisiä päätöksiä talouden suhteen.

Ostin itselleni uuden sängyn, ihan moottoroidun sellaisen, ja olen siitä ostoksesta erittäin hyvilläni. Nyt saan säädellä kulmaa sängyssä, missä nukun, ja helpottaa selkäkipujani, jotka ovat viimeaikoina taas vaivanneet. Olen saanut itseni raahattua taas salille, ja tunnen pikkuhiljaa kuinka yöt muuttuvat helpommiksi, ja varsinkin aamut. Paino pysyy aikalailla samassa, pyrin vähentämään syömistäni ja taas saamaan liikuntaa alle, josko tämä tästä. Josko nyt ei lihottaisi kymmeniä kiloja ja sitten aloitettaisi monen vuoden kuuria jotta saisi itsensä inhimmilliseen kuntoon, ehkä nyt päästään sillä 10 kilolla, ja sitten laihdutaan alaspäin taas. Olen ajatellutkin, että olisi mukavaa jojolaihduttaa toisella tavalla kuin normaalisti, eli jojolaihdutushan on sitä, kun ihminen ensin laihduttaa, mutta sitten lihoo takaisin, mutta paino on JOKA KERTA hiukan suurempi kun se tulee takaisin. Eli nyt olisikin toisin päin, eli paino menisi aina vähän alemmaksi, ennen kuin repsahdus tulee. Noh, ideaali tilannehan olisi se, että saisi laihdutettua pysyvästi elämäntapamuutoksilla, mutta mitäpä timantteja sitä paskapellolle voi odottaa tipahtelevan. 

Joskin positiivinen ajattelutapa valtaa mieleni välillä, on silti aina semmoinen pieni "meh"-olotila päällä. Luntakin tulee niin maan pirusti näin maaliskuun kunniaksi, ettei toista. 

tiistai, 18. joulukuu 2018

Vuosi vaihtuu, housut ei

Jaha, tässä taas... Joko on mennyt miltei puoli vuotta viime päivityksestä? Ai helvetti, että aika lentää. Noh, eli päivitystä tähän vähän omasta elämäntilanteesta:

Kivut eivät ole lakanneet täysin, ne ovat rauhoittuneet, mutta eivät lakanneet. Niskat ovat vielä lähes päivittäin kipeät, mutta olen oppinut olemaan niiden kanssa, päiviä ilman kipuja on, mutta ne ovat harvakseltaan. Häntäluu edelleen kipeä, istun edelleen donitsilla. Ensi vuoden puolella uudestaan lääkäriin kysymään, että joko nyt saa enemmän hoitoa ja tutkimusta, kun on ollut vuoden putkeen häntäluun alue kuin lasinsiruilla istuessa. 

Paino on noussut... Se on vain noussut. En ole osannut käsitellä tunteitani muuta kuin syömällä holtittomasti. En ole oppinut elämään lähes päivittäisen kivun kanssa muuta kuin syömällä ahdistukseeni. Josko tästä tämän saisi korjattua, ehkä... tai sitten nähdään taas miltei 140 kiloisena, siihen on tosin vielä yli 30 kiloa matkaa, mutta kyllä se sieltä tulee, kun ei välitä mistään.

Sitten positiivisia uutisia, olen saanut töitä tuettuna toimintana. Ensi vuoden puolella pitäisi alkaa, olisi miltei vuosi duunia. Se on kivaa. Tunteja ei ole mitenkään älyttömiä määriä, mutta onpahan jotain tekemistä ja saa ajatuksia pois paskemmasta. Muuten yleinen olo on suhteellisen vaihteleva, välillä jaksaa uskoa tulevaan, välillä taas toivoo salamaa taivaalta. Kyllä tässä mennään. Vuosi alkaa olla kohta loppu, ehkä vuosi 2019 tulee olemaan positiivisempi? Ken tietää, minä en. Toivottavasti en taas havahdu puolen vuoden päästä siihen, että muistan tämän paikan olevan olemassa. 

maanantai, 2. heinäkuu 2018

Heinänuhaista Heinäkuuta

Noniin, täällä taas. Mitäpä minulle kuuluu? Noh, ensimmäisenä pitää sanoa, että kipujen kanssa tilanne on sama, vähän pahempi tosin. Kivut ovat siirtyneet nyt niskaan, niskat ovat olleet kuukauden kaksi todella huonona. Jatkuvasti jomottaa, särkee, pakottaa. Yritän sauvakävellä, venytellä, käytän lämpötyynyä, niskahierontatyynyä, nukkuessa "niskatyynyä"... Että jooh. Noh, kyllä tämä silti jotenkin tässä menee. Välillä on parempia päiviä, välillä tuntuu ettei yksinkertaisesti jaksa. Paino on vähän päässyt nousemaan, jatkuvissa kivuissa oleminen on aiheuttanut sen, että syön siihen ahdistukseen ja stressiin mitä se aiheuttaa. Pitäisi lopettaa ennenkuin karkaa käsistä. Painonnousu johtaisi vain lisääntyviin kipuihin, joka pyörähtäisi äkkiä pois hyppysistä.

Pelintekokurssi loppui kesäkuun alussa. Sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, eli oman pelini tekemisen. Olen erittäinkin tyytyväinen tähän lopputulokseen. Nyt saan olla toistaiseksi "kesälomalla". Ihan hyvää vaihtelua oikeastaan. Tosin kunpa nämä kivut loppuisivat, niin voisi nauttiakin lomasta. Olen aika väsynyt jo. Tälläkin hetkellä niskat tuntuvat tosi rasittuneilta, ei tahdo pystyä olemaan paikallaan, pitää taivutella ja käännellä päätä jatkuvasti pakonomaisesti. Noh... Taidan tästä lähteä hieromaan niskoja, sitten keksin jotain millä saan päivän kulumaan jotta pääsen taas nukkumaan. Välillä yötkin menee valvoessa, mutta toistaiseksi olen saanut yöt nukuttua, mistä olen iloinen. Päivät tuntuvat vielä pidemmiltä jos olet nukkunut koiranunta. 

Katsotaan paremmalla aikaa, vanhan viisauden mukaan kärsin tästä paskasta 2-6 kuukautta, jonka jälkeen kipu vaeltaa jonnekin muualle. 

tiistai, 10. huhtikuu 2018

Suklaamonnin päiväkirja

"Joko se on Huhtikuu?" huudahti Taneli ja samalla pudotti lattialle tertun rypäleitä, jotka pyörivät vinhasti pöytien ja sohvan alle, kuin tietäen että kohta ne syödään. 

Joo, huhtikuuta pukkaa ja olen taas ollut kirjoittamatta tänne muutamaan kuukauteen. Ei ole ollut oikein inspiraatiota, koska elämässä ei ole oikein tapahtunut mitään erikoisia muutoksia. Tilanne on aikalailla sama; Taistelen edelleen kipujen kanssa, välillä viettäen parempia päiviä ja välillä huonompia päiviä. Tämä päivä on ollut aika huono. Vatsa ollut jostain syystä pari päivää kovana ja nyt hanuri tuntuu vähintäänkin epämiellyttävältä. Mutta kyllä se tästä. Leuat tahtoivat alkaa myös prakaamaan vastaan, huomasin tuossa että stressin ja ahdistuksen alla puren hampaitani yhteen tiukasti öisin, ja siitä johtuen vietin pari unetonta yötä uskomattomien leukakipujen kanssa. Nyt ne alkavat olla jotenkuten hallinnassa, mutta kuten arvata saattaa, tästäkin kehkeyty sitten pidempi vaiva kuin vain pari päivää kestävä jomotus. 

Hankin itselleni hammastuet ja ajattelin että näillä mennään nyt vähän aikaa. Voi että. Yksi iso asia on se, että muutan tässä piakkoin. Vanhempani lähtevät livohkaan omasta kämpästään ja muuttavat yksikerroksiseen asuntoon, ihan niinkuin noin varalle, koska tulevaisuudessa ei välttämättä jalka enää nouse niin hyvin että pääsee helposti ravaamaan rappusia. Minä muutan sinne sitten velipoikien kanssa ja me maksamme asuntoa pois. Sinällään hyvä asia että meille on sitten hamaassa tulevaisuudessas kaksi omakotitaloa tulossa, että eipä tarvitse sentään välttämättä omaa alkaa lainalla ostamaan. Erittäin hyvä, ettenkö sanoisi. 

Painon kanssa olen nyt alle sadan kilon keijukainen. Nyt on vähän nesteet koholla koska kävin kaverin luona pääkaupunkiseudulla tuossa yksi viikonloppu, mutta silti nyt voidaan sanoa että alle sata niin että jysähtää. Tästä on suunta vain alaspäin, odottaen innolla sitä päivää kun vaaka näyttää alle 90, ensimmäistä kertaa sitten yläasteen. 

Muuta en osaa oikein sanoa että mitä on tapa- Ai niin! Lähden maanantaina pelintekokurssille. Olen aika innoissani asiasta, sillä saan ilmaisohjelmaan ensiarvoisen tärkeää opetusta ja pääsen tekemään sitä mistä olen haaveillut. Tämä ehkä poikii itsellekin uuden vapaa-ajan harrastuksen jota duunailla paremman puutteessa. Vaikka välillä olenki kipeä kuin siunattu, niin kyllä näin elämänmuutosten ja tulevien asioiden kantilta asiat menevät parempaan suuntaan. Ehkä tulevaisuudessa on vähemmän kipuja ja sittenhän olen vain räpiköinyt pahemmankin sopan kanssa eteenpäin, joten helpompaa vain luvassa. Se auttaa jaksamaan, ja musiikki myös, musiikki on tärkeää. 

Toivottavasti teille tulee hyvä kesä, itse odotan että kesästä tulee kohtalainen. Aion liikkua, lenkkeillä ja hölkätäkin meinasin alkaa, koska nyt polvet alkavat kestämään oman painon. Että ei muuta kuin kohti kesää mennään, ja näkyillään taas sitten kun tulee puhti jotain kirjoittaa! Toivottavasti nyt pikemmin kuin näin kolmen kuukauden välein. 

Ps. Mikähän tämän paikan algoritmi oikein on? Vaikken ole tänne kirjoittanut kuukausiin niin nyt näkyi että oli pari päivää käynyt useampi kymmenen ihmistä lukemassa blogiani. Nastaa jos jotakuta kiinnostaa pieni elämäni.