sunnuntai, 10. maaliskuu 2019

Ma vanhenen

Kohta tulla jolkottaa ikänumero 28, sehän tarkoittaapi sitä, että enää pari vuotta kolmenkympin kriisiin. Tänne kirjoittelin viimeksi joulukuussa näköjään. Tilanne ei sinällään ole muuttunut, töissä olen, töitä teen. Sain vähän enemmänkin tunteja, olen siitä erittäinkin tyytyväinen. Saan nyt tienattua sen verran, ettei tarvitse jatkuvalla syötöllä olla työkkärin kanssa tekemisissä, voin niille niinsanotusti pitkät heittää, ja tehdä omia itsenäisiä päätöksiä talouden suhteen.

Ostin itselleni uuden sängyn, ihan moottoroidun sellaisen, ja olen siitä ostoksesta erittäin hyvilläni. Nyt saan säädellä kulmaa sängyssä, missä nukun, ja helpottaa selkäkipujani, jotka ovat viimeaikoina taas vaivanneet. Olen saanut itseni raahattua taas salille, ja tunnen pikkuhiljaa kuinka yöt muuttuvat helpommiksi, ja varsinkin aamut. Paino pysyy aikalailla samassa, pyrin vähentämään syömistäni ja taas saamaan liikuntaa alle, josko tämä tästä. Josko nyt ei lihottaisi kymmeniä kiloja ja sitten aloitettaisi monen vuoden kuuria jotta saisi itsensä inhimmilliseen kuntoon, ehkä nyt päästään sillä 10 kilolla, ja sitten laihdutaan alaspäin taas. Olen ajatellutkin, että olisi mukavaa jojolaihduttaa toisella tavalla kuin normaalisti, eli jojolaihdutushan on sitä, kun ihminen ensin laihduttaa, mutta sitten lihoo takaisin, mutta paino on JOKA KERTA hiukan suurempi kun se tulee takaisin. Eli nyt olisikin toisin päin, eli paino menisi aina vähän alemmaksi, ennen kuin repsahdus tulee. Noh, ideaali tilannehan olisi se, että saisi laihdutettua pysyvästi elämäntapamuutoksilla, mutta mitäpä timantteja sitä paskapellolle voi odottaa tipahtelevan. 

Joskin positiivinen ajattelutapa valtaa mieleni välillä, on silti aina semmoinen pieni "meh"-olotila päällä. Luntakin tulee niin maan pirusti näin maaliskuun kunniaksi, ettei toista. 

tiistai, 18. joulukuu 2018

Vuosi vaihtuu, housut ei

Jaha, tässä taas... Joko on mennyt miltei puoli vuotta viime päivityksestä? Ai helvetti, että aika lentää. Noh, eli päivitystä tähän vähän omasta elämäntilanteesta:

Kivut eivät ole lakanneet täysin, ne ovat rauhoittuneet, mutta eivät lakanneet. Niskat ovat vielä lähes päivittäin kipeät, mutta olen oppinut olemaan niiden kanssa, päiviä ilman kipuja on, mutta ne ovat harvakseltaan. Häntäluu edelleen kipeä, istun edelleen donitsilla. Ensi vuoden puolella uudestaan lääkäriin kysymään, että joko nyt saa enemmän hoitoa ja tutkimusta, kun on ollut vuoden putkeen häntäluun alue kuin lasinsiruilla istuessa. 

Paino on noussut... Se on vain noussut. En ole osannut käsitellä tunteitani muuta kuin syömällä holtittomasti. En ole oppinut elämään lähes päivittäisen kivun kanssa muuta kuin syömällä ahdistukseeni. Josko tästä tämän saisi korjattua, ehkä... tai sitten nähdään taas miltei 140 kiloisena, siihen on tosin vielä yli 30 kiloa matkaa, mutta kyllä se sieltä tulee, kun ei välitä mistään.

Sitten positiivisia uutisia, olen saanut töitä tuettuna toimintana. Ensi vuoden puolella pitäisi alkaa, olisi miltei vuosi duunia. Se on kivaa. Tunteja ei ole mitenkään älyttömiä määriä, mutta onpahan jotain tekemistä ja saa ajatuksia pois paskemmasta. Muuten yleinen olo on suhteellisen vaihteleva, välillä jaksaa uskoa tulevaan, välillä taas toivoo salamaa taivaalta. Kyllä tässä mennään. Vuosi alkaa olla kohta loppu, ehkä vuosi 2019 tulee olemaan positiivisempi? Ken tietää, minä en. Toivottavasti en taas havahdu puolen vuoden päästä siihen, että muistan tämän paikan olevan olemassa. 

maanantai, 2. heinäkuu 2018

Heinänuhaista Heinäkuuta

Noniin, täällä taas. Mitäpä minulle kuuluu? Noh, ensimmäisenä pitää sanoa, että kipujen kanssa tilanne on sama, vähän pahempi tosin. Kivut ovat siirtyneet nyt niskaan, niskat ovat olleet kuukauden kaksi todella huonona. Jatkuvasti jomottaa, särkee, pakottaa. Yritän sauvakävellä, venytellä, käytän lämpötyynyä, niskahierontatyynyä, nukkuessa "niskatyynyä"... Että jooh. Noh, kyllä tämä silti jotenkin tässä menee. Välillä on parempia päiviä, välillä tuntuu ettei yksinkertaisesti jaksa. Paino on vähän päässyt nousemaan, jatkuvissa kivuissa oleminen on aiheuttanut sen, että syön siihen ahdistukseen ja stressiin mitä se aiheuttaa. Pitäisi lopettaa ennenkuin karkaa käsistä. Painonnousu johtaisi vain lisääntyviin kipuihin, joka pyörähtäisi äkkiä pois hyppysistä.

Pelintekokurssi loppui kesäkuun alussa. Sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, eli oman pelini tekemisen. Olen erittäinkin tyytyväinen tähän lopputulokseen. Nyt saan olla toistaiseksi "kesälomalla". Ihan hyvää vaihtelua oikeastaan. Tosin kunpa nämä kivut loppuisivat, niin voisi nauttiakin lomasta. Olen aika väsynyt jo. Tälläkin hetkellä niskat tuntuvat tosi rasittuneilta, ei tahdo pystyä olemaan paikallaan, pitää taivutella ja käännellä päätä jatkuvasti pakonomaisesti. Noh... Taidan tästä lähteä hieromaan niskoja, sitten keksin jotain millä saan päivän kulumaan jotta pääsen taas nukkumaan. Välillä yötkin menee valvoessa, mutta toistaiseksi olen saanut yöt nukuttua, mistä olen iloinen. Päivät tuntuvat vielä pidemmiltä jos olet nukkunut koiranunta. 

Katsotaan paremmalla aikaa, vanhan viisauden mukaan kärsin tästä paskasta 2-6 kuukautta, jonka jälkeen kipu vaeltaa jonnekin muualle. 

tiistai, 10. huhtikuu 2018

Suklaamonnin päiväkirja

"Joko se on Huhtikuu?" huudahti Taneli ja samalla pudotti lattialle tertun rypäleitä, jotka pyörivät vinhasti pöytien ja sohvan alle, kuin tietäen että kohta ne syödään. 

Joo, huhtikuuta pukkaa ja olen taas ollut kirjoittamatta tänne muutamaan kuukauteen. Ei ole ollut oikein inspiraatiota, koska elämässä ei ole oikein tapahtunut mitään erikoisia muutoksia. Tilanne on aikalailla sama; Taistelen edelleen kipujen kanssa, välillä viettäen parempia päiviä ja välillä huonompia päiviä. Tämä päivä on ollut aika huono. Vatsa ollut jostain syystä pari päivää kovana ja nyt hanuri tuntuu vähintäänkin epämiellyttävältä. Mutta kyllä se tästä. Leuat tahtoivat alkaa myös prakaamaan vastaan, huomasin tuossa että stressin ja ahdistuksen alla puren hampaitani yhteen tiukasti öisin, ja siitä johtuen vietin pari unetonta yötä uskomattomien leukakipujen kanssa. Nyt ne alkavat olla jotenkuten hallinnassa, mutta kuten arvata saattaa, tästäkin kehkeyty sitten pidempi vaiva kuin vain pari päivää kestävä jomotus. 

Hankin itselleni hammastuet ja ajattelin että näillä mennään nyt vähän aikaa. Voi että. Yksi iso asia on se, että muutan tässä piakkoin. Vanhempani lähtevät livohkaan omasta kämpästään ja muuttavat yksikerroksiseen asuntoon, ihan niinkuin noin varalle, koska tulevaisuudessa ei välttämättä jalka enää nouse niin hyvin että pääsee helposti ravaamaan rappusia. Minä muutan sinne sitten velipoikien kanssa ja me maksamme asuntoa pois. Sinällään hyvä asia että meille on sitten hamaassa tulevaisuudessas kaksi omakotitaloa tulossa, että eipä tarvitse sentään välttämättä omaa alkaa lainalla ostamaan. Erittäin hyvä, ettenkö sanoisi. 

Painon kanssa olen nyt alle sadan kilon keijukainen. Nyt on vähän nesteet koholla koska kävin kaverin luona pääkaupunkiseudulla tuossa yksi viikonloppu, mutta silti nyt voidaan sanoa että alle sata niin että jysähtää. Tästä on suunta vain alaspäin, odottaen innolla sitä päivää kun vaaka näyttää alle 90, ensimmäistä kertaa sitten yläasteen. 

Muuta en osaa oikein sanoa että mitä on tapa- Ai niin! Lähden maanantaina pelintekokurssille. Olen aika innoissani asiasta, sillä saan ilmaisohjelmaan ensiarvoisen tärkeää opetusta ja pääsen tekemään sitä mistä olen haaveillut. Tämä ehkä poikii itsellekin uuden vapaa-ajan harrastuksen jota duunailla paremman puutteessa. Vaikka välillä olenki kipeä kuin siunattu, niin kyllä näin elämänmuutosten ja tulevien asioiden kantilta asiat menevät parempaan suuntaan. Ehkä tulevaisuudessa on vähemmän kipuja ja sittenhän olen vain räpiköinyt pahemmankin sopan kanssa eteenpäin, joten helpompaa vain luvassa. Se auttaa jaksamaan, ja musiikki myös, musiikki on tärkeää. 

Toivottavasti teille tulee hyvä kesä, itse odotan että kesästä tulee kohtalainen. Aion liikkua, lenkkeillä ja hölkätäkin meinasin alkaa, koska nyt polvet alkavat kestämään oman painon. Että ei muuta kuin kohti kesää mennään, ja näkyillään taas sitten kun tulee puhti jotain kirjoittaa! Toivottavasti nyt pikemmin kuin näin kolmen kuukauden välein. 

Ps. Mikähän tämän paikan algoritmi oikein on? Vaikken ole tänne kirjoittanut kuukausiin niin nyt näkyi että oli pari päivää käynyt useampi kymmenen ihmistä lukemassa blogiani. Nastaa jos jotakuta kiinnostaa pieni elämäni. 

tiistai, 16. tammikuu 2018

Tammikuun tenhot

Onpas siitä aikaa kun viimeksi kirjoittelin. Nyt kuitenkin löysin jostain pienen määrän energiaa ja päätin näin aamupuhteiksi kailottaa kuulumisia. Ensimmäiseksi pitää sanoa että kaikki on hyvin. Lääkäri teki Indiana Jonesit sisuskaluilleni ja totesi ettei hän näe että täällä olisi mikään vialla. Uutinen oli hyvä, uutinen oli ”hyvä”. Hyvä juttu siinä oli se, ettei mitään ollut vialla, ”hyvä” juttu oli se, ettei tullut suoraa diagnoosia. Sain vain diagnoosin pukamaärtymiselle johon hoitokeinona ruokavalio ja aika.

Noh, nyt on kuitenkin olo kepeämpi koska enää ei mielen perukoilla kummittele ajatus kuolemansairaudesta tai mistään muustakaan sen sellaisesta. Paino alkaa kohta olemaan kaksinumeroinen, mikä sekin on plussaa. Hankin itseleni aktiivisuusrannekkeen ja aloin pitämään ruokapäiväkirjaa, koska paino on lakannut tulemasta alas kilon viikkovauhtia. Lisäksi ahdistuksen helpottaessa olen alkanut muistamaan kuinka kivaa syöminen oli, joten sitä pitää vähän toppuutella tässä näin aluksi, jottei mennä taas ojasta allikkoon.

Toivon olevani ennen 27 syntymäpäivääni alle 100 kilon keijukainen. Tai en toivo, vaan tavoittelen ja pyrin sinne. Nyt kun minulla on hitusen enemmän energiaa ja voimia, tunnen pystyväni taas keskittymään itseeni. Tietenkin jostain takaraivosta kuiskii ajatus siitä kuinka yhteiskunta haluaisi että suoristaisin jo selkäni, menisin töihin ja alkaisin tuottamaan veroja. Olen pettymys yhteiskunnalle, tiedän, mutta tämä on minun elämäni, ja nyt minä olen tärkeämpi. Jos en nyt pistä itseäni etusijalle, kuka pistää? Kuolinvuoteellani tulen muistamaan sitten ne päätökset jota nyt tein, ja juuri nyt tämä tuntuu oikealta päätökseltä.

Peace out, Farout kuittaa, kiittää ja pyytää anteeksi. Nähdään taas kun tulee jotain mielen päälle mitä kertoa.

  • Tapahtui viime jaksossa

  • Kootut selitykset

  • Avainsanat

  • Käypä kurkkaamassa näitä