perjantai, 18. syyskuu 2020

Ai niin tämäkin oli olemassa

Jaa se meni sitten hävyttömän pitkä aika, että sain uudestaan kirjoitettua tänne. Noh, se varmasti johtuu siitä, että vuoden alussa tuli ihan kaikille ihmisille paljon uutta mietittävää. Ensinnä tuli kolmannen maailmansodan uhka, sitten kun se unohdettiin eikä alettukaan rähisemään kunnolla, niin korona hyppäsi niskaan ja pisti monien ihmisten arjen ihan uusiksi.

Työt loppuivat tosiaan vuoden vaihteessa, ja nyt on oltu taas semmoiset 9 kuukautta työttömänä. Tosin liiton rahoilla joten ei tee edes tiukkaa. Työpaikasta lähti pari muutakin, ja työntekijäpula vaivasi, mutta silti kaupunki ei halunnut palkata minua enää. Olivat saaneet sopivasti käytettyä nyt sen pitkäaikaistyöttömän ihmisen palkkatuen, joten nyt ei enää kelpaakaan. Noh, ehkä sitten joskus taas. Tällä hetkellä arki kuluu lähinnä taistellessa oudon keuhkotaudin kanssa, joka on vaivannut kolmisen kuukautta. Koronaa se tuskin on, koska testeissä kävin, mutta saattaa ollakin, ja nämä ovat jälkioireita. Olo on ahdistunut monta kertaa päivässä. Soitin lääkärillekin asiasta, ja se sanoi että kyse voi olla somaattisista oireista, saa nähdä. Jos tämä ei tästä ala helpottamaan, niin pakko lähteä uudestaan lääkärille ja vaatia jotain tutkimuksia. Taas vaihteeksi. Jännä että minulla on aina päällä jokin asia, jota pitää tutkia ja huitoa. Muistatteko sen häntäluuhomman? Se ei ollutkaan mikään. Se merkittiin kroonistuneeksi häntäluun kivuksi, ja lääkkeeksi sain venytyksiä. Jippii.

Häntäluu ei enää vaivaa, mutta nyt tämä hengityshomma vaivaa, aina jokin vaivaa, ja voisipa joskus olla jokin asia vaivaamatta. Ehkä pitää vain päättää ettei vaivaa, mutta kun unohtaa hengittää jatkuvasti niin se ärsyttää. Lisäksi ahdistus ei ole kiva, tämä on noidankehä, jossa tanssii noitia, minä sekä pari muuta. 

Vuosi lähenee loppuaan, saa nähdä. Laihdutuksen kanssa olen aika jämähtänyt, välillä saa kiinni, välillä ote kirpoaa, varsinkin kun olo huononee, niin silloin ei jaksa keskittyä ruokailuunkaan. Kävin lukemassa taas vaihteeksi vanhoja blogejani, olin niin intoa ja tarmoa täynnä joskus. Toivottavasti pääsen siihen mielentilaan taas joku päivä. Kohta on jo 30 vuotta mittarissa, hävyttömän monta vuotta tästä kokonaisuudesta olen viettänyt märehtiässä asioita, joille ei nyt vain voi mitään. Pitäisi uskaltaa elää, eikä vain istua paikoillaan ja odottaa kuolemaa, joka vääjäämättömästi meitä jokaista odottaa. Tarvitsen opettajan elämälle. 

keskiviikko, 4. syyskuu 2019

Hampaat kuin syksyn lehdet

Jaahas, se olisi syksy taas, näin joutilaana aikana voisin tännekin taas kirjoitella. Työt jatkuvat vuoden loppuun asti, olen tästä erittäin tyytyväinen. Asia ei ollut todellakaan varmaa, vaan sanottiin, että rahatilanne on nyt niin, että pakko lopettaa jo, mutta eipä sitten ollutkaan näin. Vähän tunteja vähemmäksi, niin sain pitää paikkani töissä vuoden loppuun. Tämä on mukavaa niin CV:nkin kannalta, kuin ihan rahatilanteenkin kannalta. Vaikka tunteja ei olekaan enää kuin 60-70%(?), niin lisien takia tienaan silti paljon enemmän, kuin työttömänä ollessa. 

Kipujen osalta tilanne on pysynyt suht. maltillisena, mutta silti aika muuttumattomana. Nyt pääsen vähän tarkempiin tutkimuksiin tuon häntäluun kanssa, joka on ollut kroonisesti kipeä 1,5 vuotta. Aikovat tähystää lyhyttähystimellä, ja etsiä kanavaa persiistä, että olisiko aiheuttaja mätäpaise joka on pesittynyt johonkin päin. Itse epäilen samaa, mutta saa nyt nähdä. Jos tähystyksessä ei nähdä mitään, niin sitten päästään magneettikuvaan, jossa viimeistään löydetään syypäät. Olen aikalailla tyytyväinen tähän, että asialle vihdoin aletaan tekemään jotain. Olen myös iloinen siitä, että kyseessä on paksusuolen loppuosan tähystys, eikä kokonaisvaltainen suolisukellus, koska se ei ollut kyllä mitenkään mieltä ylentävä kokemus. Kuitenkin perinteinen tyhjennys pitää suorittaa, joten huomisesta alkaen pitää keventää ruokavaliota ja välttää kaikkea mikä tarttuu suoleen, ja sitten loppuviikosta pistää vatsan sisältö uusiksi.

Se on aina ihan kivan kevyt tunne, kun olet tyhjentänyt itsesi. Pitää ottaa huvikseen paino sitten. Painosta puheen ollen, sain taas pari vk. sitten kiinni painonpudotuksesta. Löysin erittäin kätevän puhelin aplikaation, jolla pystyn merkkaamaan ja seuraamaan kaloreita. Ajattelin, että jos se puhelin kulkee muutenkin aina mukana, niin tämähän on erittäin hyvä asia. Nyt ei tarvitse paperille duunata kaloreita aina, vaan pystyt pistämään ne sinne, ja lisäksi koko ohjelma sisältää valtavan tietopankin, jossa on kaikki valmisruoista pikaruokaloiden aterioihin asti. Tämä auttaa todella paljon, sillä ei tarvitse kuin naputella ruoka-aineen nimi, niin se löytää sinulle useita eri vaihtoehtoja, joista valitset sitten sopivan. 

Että näillä sitten mennään. Katsellaampa taas sitten lähempänä joulua, miten meneepi. Vuoden loppuun asti tosiaan työt jatkuu, sitten siirrytään takaisin työttömien riveihin, vai siirrytäänkö? Ehkä planeetat osuvat oikeaan, ja saan jatkaa? En usko, mutta toivotaan parasta. 

sunnuntai, 10. maaliskuu 2019

Ma vanhenen

Kohta tulla jolkottaa ikänumero 28, sehän tarkoittaapi sitä, että enää pari vuotta kolmenkympin kriisiin. Tänne kirjoittelin viimeksi joulukuussa näköjään. Tilanne ei sinällään ole muuttunut, töissä olen, töitä teen. Sain vähän enemmänkin tunteja, olen siitä erittäinkin tyytyväinen. Saan nyt tienattua sen verran, ettei tarvitse jatkuvalla syötöllä olla työkkärin kanssa tekemisissä, voin niille niinsanotusti pitkät heittää, ja tehdä omia itsenäisiä päätöksiä talouden suhteen.

Ostin itselleni uuden sängyn, ihan moottoroidun sellaisen, ja olen siitä ostoksesta erittäin hyvilläni. Nyt saan säädellä kulmaa sängyssä, missä nukun, ja helpottaa selkäkipujani, jotka ovat viimeaikoina taas vaivanneet. Olen saanut itseni raahattua taas salille, ja tunnen pikkuhiljaa kuinka yöt muuttuvat helpommiksi, ja varsinkin aamut. Paino pysyy aikalailla samassa, pyrin vähentämään syömistäni ja taas saamaan liikuntaa alle, josko tämä tästä. Josko nyt ei lihottaisi kymmeniä kiloja ja sitten aloitettaisi monen vuoden kuuria jotta saisi itsensä inhimmilliseen kuntoon, ehkä nyt päästään sillä 10 kilolla, ja sitten laihdutaan alaspäin taas. Olen ajatellutkin, että olisi mukavaa jojolaihduttaa toisella tavalla kuin normaalisti, eli jojolaihdutushan on sitä, kun ihminen ensin laihduttaa, mutta sitten lihoo takaisin, mutta paino on JOKA KERTA hiukan suurempi kun se tulee takaisin. Eli nyt olisikin toisin päin, eli paino menisi aina vähän alemmaksi, ennen kuin repsahdus tulee. Noh, ideaali tilannehan olisi se, että saisi laihdutettua pysyvästi elämäntapamuutoksilla, mutta mitäpä timantteja sitä paskapellolle voi odottaa tipahtelevan. 

Joskin positiivinen ajattelutapa valtaa mieleni välillä, on silti aina semmoinen pieni "meh"-olotila päällä. Luntakin tulee niin maan pirusti näin maaliskuun kunniaksi, ettei toista. 

tiistai, 18. joulukuu 2018

Vuosi vaihtuu, housut ei

Jaha, tässä taas... Joko on mennyt miltei puoli vuotta viime päivityksestä? Ai helvetti, että aika lentää. Noh, eli päivitystä tähän vähän omasta elämäntilanteesta:

Kivut eivät ole lakanneet täysin, ne ovat rauhoittuneet, mutta eivät lakanneet. Niskat ovat vielä lähes päivittäin kipeät, mutta olen oppinut olemaan niiden kanssa, päiviä ilman kipuja on, mutta ne ovat harvakseltaan. Häntäluu edelleen kipeä, istun edelleen donitsilla. Ensi vuoden puolella uudestaan lääkäriin kysymään, että joko nyt saa enemmän hoitoa ja tutkimusta, kun on ollut vuoden putkeen häntäluun alue kuin lasinsiruilla istuessa. 

Paino on noussut... Se on vain noussut. En ole osannut käsitellä tunteitani muuta kuin syömällä holtittomasti. En ole oppinut elämään lähes päivittäisen kivun kanssa muuta kuin syömällä ahdistukseeni. Josko tästä tämän saisi korjattua, ehkä... tai sitten nähdään taas miltei 140 kiloisena, siihen on tosin vielä yli 30 kiloa matkaa, mutta kyllä se sieltä tulee, kun ei välitä mistään.

Sitten positiivisia uutisia, olen saanut töitä tuettuna toimintana. Ensi vuoden puolella pitäisi alkaa, olisi miltei vuosi duunia. Se on kivaa. Tunteja ei ole mitenkään älyttömiä määriä, mutta onpahan jotain tekemistä ja saa ajatuksia pois paskemmasta. Muuten yleinen olo on suhteellisen vaihteleva, välillä jaksaa uskoa tulevaan, välillä taas toivoo salamaa taivaalta. Kyllä tässä mennään. Vuosi alkaa olla kohta loppu, ehkä vuosi 2019 tulee olemaan positiivisempi? Ken tietää, minä en. Toivottavasti en taas havahdu puolen vuoden päästä siihen, että muistan tämän paikan olevan olemassa. 

maanantai, 2. heinäkuu 2018

Heinänuhaista Heinäkuuta

Noniin, täällä taas. Mitäpä minulle kuuluu? Noh, ensimmäisenä pitää sanoa, että kipujen kanssa tilanne on sama, vähän pahempi tosin. Kivut ovat siirtyneet nyt niskaan, niskat ovat olleet kuukauden kaksi todella huonona. Jatkuvasti jomottaa, särkee, pakottaa. Yritän sauvakävellä, venytellä, käytän lämpötyynyä, niskahierontatyynyä, nukkuessa "niskatyynyä"... Että jooh. Noh, kyllä tämä silti jotenkin tässä menee. Välillä on parempia päiviä, välillä tuntuu ettei yksinkertaisesti jaksa. Paino on vähän päässyt nousemaan, jatkuvissa kivuissa oleminen on aiheuttanut sen, että syön siihen ahdistukseen ja stressiin mitä se aiheuttaa. Pitäisi lopettaa ennenkuin karkaa käsistä. Painonnousu johtaisi vain lisääntyviin kipuihin, joka pyörähtäisi äkkiä pois hyppysistä.

Pelintekokurssi loppui kesäkuun alussa. Sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, eli oman pelini tekemisen. Olen erittäinkin tyytyväinen tähän lopputulokseen. Nyt saan olla toistaiseksi "kesälomalla". Ihan hyvää vaihtelua oikeastaan. Tosin kunpa nämä kivut loppuisivat, niin voisi nauttiakin lomasta. Olen aika väsynyt jo. Tälläkin hetkellä niskat tuntuvat tosi rasittuneilta, ei tahdo pystyä olemaan paikallaan, pitää taivutella ja käännellä päätä jatkuvasti pakonomaisesti. Noh... Taidan tästä lähteä hieromaan niskoja, sitten keksin jotain millä saan päivän kulumaan jotta pääsen taas nukkumaan. Välillä yötkin menee valvoessa, mutta toistaiseksi olen saanut yöt nukuttua, mistä olen iloinen. Päivät tuntuvat vielä pidemmiltä jos olet nukkunut koiranunta. 

Katsotaan paremmalla aikaa, vanhan viisauden mukaan kärsin tästä paskasta 2-6 kuukautta, jonka jälkeen kipu vaeltaa jonnekin muualle.