14.6

Itsemurhayksiön vetoisa nurkka

Teillä on yksi ääniviesti.

En ala edes kertomaan tätä pitkästi, mutta nyt ketuttaa. Olin tuossa eilen ottamassa raskaan remppapäivän jälkeen muutamaa naukkua koneella istuskellen, musiikkia kuunnellen ja pelaten, kun yhtäkkiä kävi sähkökatkos. Päässä nimittäin. Unohdin tykkänään pankin tunnukset. Seuraavana päivänä menin kaupungille katsomaan että onko tilini saldo mikä, ja huppista keikkaa unohdin korttini tunnukset. Juuri tällä hetkellä olen saanut muistiini takaisin pankkini tunnukset, mutta epäonneni jatkuu. Menin koittamaan pariin otteeseen korttiani ja mokoma sitten lukittui. Tapauksena siis on nyt se, että huomenna minun pitää soittaa sinne julmetun pankkiin ja sanoa että lähettäkää uusi salasana. Tämä tarkoittaa siis sitä että kunnes saan uuden salasanan ja korttini taas auki, en voi käydä kaupassa. Minulla oli kymppi lompakossa jonka turvin pystyin käymään ostamassa itselleni kahvimaitoa, sekä vähän tykötarpeita jotta pärjään siihen asti kunnes saan korttini taas pelittämään. Nyt ei niinkusta naarata. Yritän hillitä vellovaa vitutusta ja keskittyä nyt tämän illan johonkin muuhun kuin siihen, että pääni pelittää kuin dementikolla.